29.12.2016

Elämä muuttui ennalleen

Kuvituskuvina toimii Ronjan ottamat joulukuvat.
2016 kesä oli yksi parhaista koskaan hevospuolella. Treenattiin Jumbon kanssa esteillä, sekä koulussa ja nappulat alkoivat vihdoin löytyä. Kävimme hakemassa kokemuksia leiriltä ja hyppäsimme pari luokkaa kilpailuissa. Menestys ei ollut huikeaa, mutta vihdoin aloin saamaan ponia hallintaan ja yhteisen sävelen, miten sitä mennäänkään. Suunnitelmat olivat korkealla, sekä olin ihan varma tulevasta menestyksestä isommilla radoilla. Mutta elämähän ei koskaan noudata suunnitelmaa ja elokuussa klinikalla selvisi ponin jalkavaivat. Eläinlääkärin mukaan kinnerpatit ja irtopalat eivät haittaisi urheilukäyttöä ja voisimme aivan hyvin jatkaa treenausta. Päätimme kuitenkin, että ponille voisi olla parempi siirtyä koulupainoitteisempaan käyttöön. Niimpä ponista laadittiin myynti-ilmoitus. 

Elämä jatkui kaikesta huolimatta. Siirryimme aktiivisesta estetreenistä vakavaan koulutreeniin. Meidän valmentaja alkoi ratsuttaa Jumboa säännöllisesti ja ponin ratsastettavuus parani tosi paljon. Jumbo vei minua ihan superpaljon eteenpäin myös koulupuolella, sillä hienon ponin kanssa treenaaminen toi paljon motivaatiota. Vaikka meidän meno sileällä olikin hyvin vaihteleva, tuli ponista minulle todellinen henkireikä arjen keskellä. Huonosti menneenkin treenin jälkeen pystyin sanomaan, että poni on paras. Vällillä alkoi minusta tuntua, että voisin vaihtaa esteet Jumboon. Oli hetkiä jolloin myynti tuntui täysin väärältä päätökseltä. 

Kaikista hyvistä hetkistä huolimatta kuitenkin minulla oli yhä esteratsastajan sydän ja en sanonut myynnin perumisesta mitään. Ostajaehdokkaita kävi paljon, mutta sopivaa kotia ei meinannut löytyä. Se sai minut hieman toiveikkaaksi, ettei poni menisikään ja ajatus siitä, että Jumbo lähtisi tuntui kaukaisemmalta. Lopulta kuitenkin Jumbo löysi hyvän kodin ja lähti päivän varoitusajalla. Kaikki kävi niin pian ja poni lähti mun elämästäni ennen kuin ehdin edes tajuta. 


Grandi muutti takaisin vanhaan karsinaansa ja Prinssi Grandin entiseen, osa Jumbon varusteista siirrettiin varastoon. Kaikki oli niin kuin ennen Jumboa. Minulla oli vain yksi poni ja Jumbosta muistutti vain taulu seinälläni, muutamat varusteet satulahuoneessa ja upeat muistot. Jumbo lähti elämästäni niin nopeasti, että ei sitä ehtinyt sisäistää. Nyt myynnistä on kuitenkin kaksi viikkoa ja pikkuhiljaa olen tajunnut. Ikävä pientä poniani on kova, mutta Jumbo pääsi hyvään kotiin, jossa sen kouluratsun lahjat pääsevät esille.

Tällä hetkellä siis hevoskuvioni ovat melko auki ja varsinkin minun pääsyni kisakentille ensi kautena on ihan auki vielä. Vaikka tavallaan poniton olenkin ei hevosharrastukseni tietenkään ole kokonaan tauolla. Samalla tavalla käyn tallilla kuin ennenkin ja puuhailen välillä Prinssin kanssa maastakäsin. Ratsamaan sileällä pääsen yhä välillä Tähdellä. Parissa kouluvalmennuksessa ollaan käyty ja aika paljon olen saanut parannettua työskentelyä varsinkin käynnissä ja ravissa. Laukka on yhä meidän kompastuskivi, mutta muuten Tähti alkaa tuntua sileällä jopa ihan kivalta.

Täysin esteettä en ole kuitenkaan elänyt. Olen marraskuun puolesta välistä treenannut joka toinen viikko valmentajamme juuri valmistuneella valmennustallilla, laatutalli Heidi Rantsissa. Siellä olen hypännyt hauskalla pienellä suokkiruunalla, Viljolla. Viljo on kunnon estetykki, joka hyppää superhyvin, mutta minulla on silti paljon tekemistä sen kanssa.


En ala tähän postaukseen sen kummemmin selittämään viime tiistain valmennuksesta, mutta pientä selitystä väsään. Suurimpana ongelmana meillä on Viljon kanssa ollut etupainoisuus ja sisäpohjetta vasten painaminen. Viimevalmennuksessa sain vihdoin Viljoa välillä nostettua hieman ylös, mutta todella napakka ohjasote toi meille uuden ongelman esteiden välillä. Kun kerrankin koko valmennuksen keskityin taivuttamiseen ja ylöspäin nousevaan laukkaan ja vaikka mihin, unohtui eteenpäin ratsastus kokonaan.

Napakammalla ohjalla Viljo tuntuu tietenkin hieman painavammalta ohjaa vasten kun ei ole tottunut siinä asennossa hyppäämään. Paino käsillä ja Viljon melko pomppuisalta selkään tuntuva laukka tuo mulle sellaisen tunteen, että ponilla olisi hyvä, reipas ratatempo, vaikka Viljo on oikeasti ihan pohkeen takana. Hidas tempo vielä korosti meidän yleistä ongelmaa esteillä paikkojen löytämisessä. Varsinkin kaarevan linjan jälkeiselle mustavalkoiselle okserille tempo laski kaarteesta, jolloin hyvää ponnistuspaikkaa ei meinnannut löytyä.

Vimeisellä radalla mokasin taas hypyn okserille, joten tulin sen vielä suoraa radan perään ja vihdoin laukkasin siihen kunnolla. Hyppy onnistui hyvin heti kun laukka eteni ja siihen oli hyvä lopettaa. Valmennuksesta jäi jälleen tosi hyvä fiilis, sillä Viljo tuntuu joka kerran jälkeen hitusen helpommalta ratsastaa ja kehitys on ollut suurta ensimmäisestä valmennuksesta ponilla. Tällä kertaa esteet pysyivät melko pieninä, sillä kun tempo ei ollut halussa oli ihan turha lähteä roiskimaan liian isoja esteitä. Se oli superhyvä ratkaisu, sillä sain keskittyä 100% välejen ratsastukseen kun esteet olivat helppoja ja sujuvia.

En tiedä lukeeko kukaan tätä blogia enää, mutta siinäpä pientä kuulumispostausta tähän väliin! Blogi jatkaa tämän postauksen jälkeen hiljaiseloaan motivaation puuttuessa, mutta katsotaan innostuisinko tästä puuhasta myöhemmin uudestaan:)

17.9.2016

Pieni suuri poni

1. ♥♥♥
2. Onni on hyvä vuokraaja♥ Kaikki postauksen kuvat ovat minun ottamiani ja ylin on itselaukaisimella ajastettu.

Prinssille on jo pitkään suunniteltu lisätä esteitä sen liikutukseen, mutta viime aikoina ponilla on ollut kaikenlaisia ongelmia, joten se on jäänyt. Lisäksi olen erittäin ylihuolehtiva Prinssin kanssa ja aina kun joku ehdottaa, vaikka koulukisoja on kommenttini "Ei sen kunto riitä, ei se osaa. ei se jaksa...":D Nyt viimein viime tiistaina 13-päivä pidettiin Ronjan kanssa pientä estetuntia meidän pikkuponien vuokraajille. Ennen tuntia olin ihan hermona kun jännitin miten poni jaksaa ja miten se hyppää. Kuten sanoin tytöille "Olo oli kuin ensimmäin oma lapsi olisi menossa ensimmäistä kertaa kouluun". En tiedä onko normaalia, että tunnen äidillistä jännitystä ponista, mutta ei se mitään:D

Tytöt verkkasivat itsenäisesti sileällä sillä aikaa kun minä ja Ronja rakennettiin esteet. Mitään kovin vaikeaa emme laittaneet, pitkälle sivulle kaksi kavalettia ja pari puomia ravipuomeiksi ja toiselle sivulle kaarevaksi linjaksi okserin ja pystyn. Kun ne oli valmiit aloittivat tytöt ravamaalla puomien yli. Grandi on mennyt näitä paljon ja suoritti ammatilaisen tyylillä, mutta Prinssi pieni oli ihan hukassa miten jalat pitäisi asetella. Ponille oli helpompi laukata, joten lähinnä Prinssi otti ihme loikkia puomeille, mutta pari kertaa Prinssi pääsi ihan hyvinkin.

3. ♥:D
4.
5.

Kun molemmat ponit olivat päässeet ravipuomit kunnialla yli muutettiin ne laukkapuomeiksi. Ne sujuivat Prinssiltä sitten paremmin, eikä niitä tarvinut jäädä hinkkaamaan. Varsinainen hyppääminen aloitettiin kulmassa olevalla mustavalkoisella pystyllä. Laitettiin se aluksi ihan minimini pystyksi, josta sitten nostettiin noin 40cm. Ristikon ollessa tuttu kävivät molemmat ponit hyppäämässä okserinkin pari kertaa, seikä siinäkään ollut ongelmaa. Viimeisenä tytöt tulivat ristikon ja okserin peräkkäin pari kertaa jaa siihen oli hyvä lopettaaa.

Olin todella ylpeä ponista, joka hyppäsi melkein kuin ennen taukoaan. Hieman välillä paikat olivat hukassa ja pari vähän oudompaa hyppyä mahtui mukaan, mutta paljon vähemmän mitä ajattelit. Yhtään kieltoa ei tullut ja ponista näki kuinka onnellinen se oli päästessään hyppäämään. Into ei kuitenkaan onneksi tullut negatiivisesti vaan Prinssi malttoi myös keskittyä. Tästä lähtien Prinssillä voi toivottavasti silloin tällöin hypätä pieniä ponin mielenvirkistyksesti, mutta enää esteitä ei varsinaisesti voi treenata.


6 & 7.
8.
9.
10.
Lempikuvaa?

12.9.2016

Kysymysten vastaukset osa I


Millä kolmella adjektiivilla kuvailisit hevosmakuasi? Eli toisin sanoen mitkä asiat ovat tärkeitä hevosessa sinun mielestäsi? 

Vaikea sanoa kun kaikki lempihevoseni ovat niin erilaisia. Kapasiteetikas, reipas/hieman kuumuva ja hyväluonteinen, eli seurallinen, ihmistä kunnioittava yms.


Paras ratsastusmuistosi?

Leirit! Erityisesti Ylirannan Jussikyllikit -16 ja sen maastoestetunti. Huippuponi alla, sää suosi, upea seura, hyvä opetus ja maastoesteet, mitä muuta sitä tarvii? Aluksi fiilis oli aika matala ponin kerätessä liikaa kierroksia ja hyppiessä pystyyn, mutta lopputunti oli ihan super.


©Joku leiriltä
Entä huonoin/pelottavin?

Luultavasti ne maastot Prinssillä kun maailman  kiltein poni pukittelee ja hyppii autojen alle. Kaikista suurimpana mieleen nousee se kun kävelin kapealle soratiellä erästä kaveriani ja hänen poniaan vastaan. Vastaan tuli asuntoauto, joka vei tiestä niin paljon, että Prinssillä loppui usko pari metriä ennen autoa. Poni kääntyi varmasti yli 90-astetta ympäri yhdellä hypyllä suoraa tulevan auton eteen, eikä mulla ollut enää mitään mahdollisuutta pysyä kyydissä, joten hyppäsin alas itse. Hyppäsin nopeasti ponin ja auton väliin rauhoitellen paniikissa olevaa Prinssiä. Onneksemme asuntoautoa ajoi fiksu ihminen, joka oli tajunnut hidastaa ennen ponia ja näin ehti pysäyttää ennen minua.

Oikeastaan tuossa on suurin syy maasto/autotiepelkooni.


Tavoitteesi ratsastajana?

Saada jokainen hevonen kulkemaan rentona ja tyytyväisenä niin, että hevosella ja ratsastajalla on helppoa ja mukavaa suorittaa yhdessä tehtävät. Vielä on paljon matkaa, mutta eiköhän tämäkin onnistu vain ratsastamalla. Yksinkertaisesti istuntaa, apuja ja hevosenlukutaitoa pitäisi parantaa paljon. Mitään estekorkeuksia tai koulutasoa en osaa sanoa, mutta tarkoitus olisi päästä niin pitkälle kuin mahdollista.



Kumpi on sinusta parempi ratsastustyyli: niin sanottu "saksalainen", jossa hevosta paineistetaan paljon esteiden yli? Vai "amerikkalainen" kevyt tyyli?

Riippuu tottakai hevosesta. Joillakin hevosilla pitää paineistaa enemmän kuin jollain. En halua kumpaakaan tuomita, mutta paineistamisessakaan ei saa mennä yli. Jokainen ratsastakoon hevosiaan niinkuin parhaaksi näkee, kunhan ei satuta tai muuten kohtele hevosta huonosti. Meillä esimerkiksi Tähdellä pitää kokoajan olla kiinni, kun taas Prinssillä pystyi antaa hevoselle enemmän tilaa suorittaa itse kunhan ei jättänyt ponia täysin yksin. Jumbo on näiden välimuoto, sillä täytyy kokoajan olla kiinni, mutta yhtään liikaa ei saa asettaa painetta.

Verryttelyä heC-luokkaan 2015 talvella/keväällä. Harmillisesti en muista kuvaajaa.
Oletko ollut koskaan kouluratsastuskisoissa?  


Olen, montakin kertaa Prinssillä. Ihan tosissani kilpailin heD-C-luokissa ja tarkoitus oli mennä myös heB, mutta en ehtinyt. Jumbolla en ole vielä koulukisoihin uskaltautunut, koska en osaa istua Jumbon harjoitusravissa:D Pari kertaa olen alkanut treenata joitakin kisoja varten, mutta jättänyt kuitenkin välistä.

Parhaimmat ja huonoimmat asiat Prinssistä ja Jumbosta?

Liian vaikeita kysymyksiä esitätte:D Huonoimmat asiat molemmissa ponissa on ehdottomasti jalkavaivat, mutta tiettyjä parhaita asioita on aika vaikea eritellä. Prinssissä varmaan sen monipuolisuus ja luonne. Pikkuponilla voi tehdä oikeastaan mitä keksii, edellisessä kodissaan se oli kuulemma vetänyt tukkeja metsästä ja käynyt sienestämässä. Jumbossa luultavasti tykkään eniten siitä, että herran on hieman pöhkö ja ihanan seurallinen. Jumbon hölmöydelle saa aina nauraa, vaikka se välillä alkaakin ärsyttää ja Jumboa voisi rapsutella vaikka tunnin ilman, että kumpikaan kyllästyisi.


Lempi ratsastusvaate?

Varmaan Horzesta ostetut kokopaikkaiset Crescendon kisahousuni. En ole niillä vielä ratsastanut, mutta sovitaessa ne olivat todella istuvat, sekä rakastan niiden kultaisia yksityiskohtia. Plussaa myös nahkakokopaikkojen lisäksi olevista silikonipaikoista, eli pitävyys ja nätti ulkonäkö taattu!

©Emilia
Lempivaruste Jumbolla?

Jos satulahuopa lasketaan varusteeksi niin Jumbon violetti B-Vertigon kisahuopa. Löysin sen alennuksesta viime vuoden HIHSistä ja tykkään paljon. Harmillisesti mulla ei ole sen sävyistä kisapaitaa, mutta jonkun mustan/tummansinisen takin tai paidan kanssa menee.  Jos sitä ei lasketa varusteisiin niin samaa sävyä olevat suojat.


Lempivaruste Prinssillä?

Luultavasti tällä hetkellä valjaat, koska muita en käytä:D Valjaat Prinssi peri ensimmäiseltä poniltani, Pertiltä ja viimeaikoina olen jopa oppinut laittamaan ne Prinssille.


Kerro lyhyesti lempiponeistasi/hevosistasi elämäsi aikana?

Meidän tämän hetkiset hevoset voidaan varmasti skipata, joten aloitetaan vaikka Gabysta. Gaby on ratsuponitamma, johon tutustuin 2015 Pihkalassa ja tällä upealla ponilla pääsin yhdelle puomi- ja estetunnille, sekä leirikisoihin. Hypättiin 80cm puhtaalla radalla ja tamma oli ihan super, vaikka hieman reipas ja ratsastajan ohjat pääsivät valumaan! Ennen leiriä käsitykseni tästä tammasta oli, että se pukittelee ja ryöstää, mutta luuloni osoittautui vääräksi. Ensimmäisellä tunnillani Gabylla, eli puomitunnilla en oikein innostunut ponista, mutta estetunnille se pääsi näyttämään taitonsa. Hieman vauhdikashan Gaby on, mutta myös herkkä ohjalle ja kaikin puolin ihana. Valitettavasti Gabyn olinpaikasta mulla ei enää ole mitään tietoa.

Della on suurin hevosrakkautteni. Tasan kahdesti sillä ratsastin esteillä viimeisellä Sarin tallin leirillä ja niillä rakastuin 170cm trakehkertammaan yli kaiken. Koskaan en ole yhdestäkään hevosesta pitänyt yhtä paljon, mutta jostain syystä tämä hieman hidas, mutta osaava tamma valtasi sydämmeni. Yhden estetunnin lisäksi menin Dellalla leirkisat, joka oli ikäänkuin tehtävärata ja sen esteet olivat noin 80cm. Pääsimme sen puhtaasti, enkä olisi voinut tyytyväisempi tammaan olla. 2016-kesän jälkeen Della myytiin, enkä enää tiedä mitä tammalle kuuluu.

Nyytti ja Simona olivat pienen ja aran poniratsastaja-Siljan unelmien täyttymys. Ensimmäisestä leiristä 2012 asti nämä prinsessaponit ovat olleet ykköstoiveeni leiritunneille. Simonalla pääsin hyppäämään isoimpia esteitäni silloin ja Nyytti opetti todella paljon topakkuutta. Molemmilla pääsin menemään leirikisat ja vaikka virheitä tuli, nämä ponit jäivät kyllä mieleen. Simona ja Nyytti lähtivät Sarilta 2015-kesän jälkeen ja sen jälkeen olen nähnyt vain Simonan kerran. Ikävä näitä ja kaikkia muitakin menetettyjä poneja♥


Gaby ,  Simona, Della,  Nyytti. 

Jos saisit Jumbolle minkä tahansa varusteen, mikä se olisi?

Ehdottomasti kunnon koulusatula! Jumbon estepenkissä ei ole minkäänlaisia tukia, joten siinä on todella vaikea löytää hyvä istunta ja kaiken lisäksi se on hieman epäsopiva. Jumbolle on yritetty löytää hyvää satulaa varmaan vuosi, mutta hyvää ei ole tullut vastaan. Yhä siis mennään tuolla kun siitä saa sopivan kohottavalla geelillä.


Oletko koskaan voittanut kisoissa?

Olen. Prinssillä olen voittanut kahdesti heD-luokan, kerran 60cm ja Jumbolla leirikisat. Sitten olen miljoona kertaa ollut jaetulla ykkössijalla A.1.0-arvostelussa.


Millä hevosrodulla et ole koskaan ratsastanut, mutta haluaisit ratsastaa?

Varmaan Englantilainen täysverinen ja nimen omaan laukkahevosella laukkaradalla. Oikeastaan voin ratsastaa kaikilla hevosilla rodusta huolimatta, joten en oikeastaan ole miettinyt jotain tiettyä. Hevoset ovat kuitenkin niin yksilöitä.

Minä ja Pertti joskus vuonna nakki ja muusi. 
Mp shettikset?

Tosi söpöjä ja kivoja poneja! Meillä on ollut kaksi shetlanninponia omana, sekä yksi aina välillä hoidossa ja kaikki ovat kyllä aina yhtä ihania. Shetut ovat myös mielestäni hauskoja ratsastaa pienten liikkeiden ja pienen omapäisyyden takia, vaikka en niillä enää voi ratsastaakaan.


Sarin tallin top 3 ponia/hevosta?

Poneista oon tykännyt eniten Amirasta, Nyytistä ja Simonasta. "Vanhoista tuntsareista" en mennyt muilla hevosilla kuin Aniolalla, mutta siitä en tykännyt yhtään. Pakko sanoa siis Della, Shakil ja Robert, vaikka minun ja Robertin yhteistyö ei sujunutkaan:D


Korkein hyppäämäsi este yksittäisenä ja ratana?

Yksittäisenä 95cm ja ratana 80-95cm. Koskaan en ole mitenkään hypännyt mitenkään korkeutta ja olen omistanut pienen rimakauhun, joten ei mikään kiire liian isoille esteille. Mun mielestä on jotenkin tyhmää kun tarkoituksella hypätään isompia esteitä, mitä osaisi vain, että voisi leuhkia hypänneensä sitä ja tätä. Mielestäni taitoni eivät vielä riitä isommille esteille ja se on tärkeintä.

©Ronja
Unelmahevosesi?(rotu, väri, luonne...)

Minun unelmahevoseni on risteytys/ratsuPONI. Se on musta, kimo, voikko yms. joku harvinaisempi väri, eikä tylsä ruunikko muiden joukossa. Koko keikkuu siellä 145-148 ja kapasiteettia riittää ainakin 120cm luokkiin ja koulussakin saisi olla ihan osaava, jotta voisi viedä minua eteenpäin molemmissa lajeissa. Luonteeltaan se olisi seurallinen ja kiltti, mutta lämpenisi esteillä ja maastossa, sekä olisi muutenkin enemmän reipas kuin eteen potkittava. Pitäisi käyttäytyä hyvin kisoissa, kengityksessä, lastauksessa yms, eli kuumuminen ei saisi mennä yli.


Suosikki hevonen, jos omia ei lasketa?

Jos nyt ihan hevosta tarkoitetaan niin Della, mutta poneista Gaby.


Menetkö enää Tähdellä?

Silloin tällöin. Enää en treenaa tai mitään, mutta joskus minut senkin selästä löytää.

Pahin tippumisesi?

Toinen tippumiseni Jumbolta. Putosin selkä edellä esteeseen ensimmäisissä kilpailuissamme ja olin jo edellisellä esteellä tippunut, joten tälli oli kova. Turvaliivi suojasi selkääni, mutta löin pääni maahan ja muutenkin otin iskua. Tämän takia käytän aina kypärää ja esteillä turvaliiviä, koska ilman sitä olisi voinut käydä paljon pahemmin.

©Milla
Koska tipuin viimeksi?

Ylirannan leirikisojen verkassa kesäkuussa. Silloinkin putosin kaksi kertaa ja kuulemma olin ainoa, joka onnistui putoamaan aidan ali ja vielä kaksi kertaa:D Meillä oli Jumbo kanssa erimielisyyksiä esteen jälkeen, joten liuin aidan ali ojaan. Onnistuin toistamaan saman uudelleen, mutta toisella kerralla osuin hieman tolppaan, joten se tuntui vähän enemmän ilmojen pihalle lähdön lisäksi.

Millä tallilla aloitit ratsastamisen?

Meidän entisellä tallilla. Meidän pihalla oli kahdentoista hevosen vuokratalli niin siellä opettelin ratsastamaan Tähdellä ja meidän entisellä ponilla, Apolla. En oo koskaan ratsastanut ratsastuskoulussa, joka on tavallaan harmi, koska omalla tallilla ei saa niin paljon kavereita yms. Oon kuitenkin tosi kiitollinen, miten oon voinut pienestä asti tottua oman hevostallin arkeen.

Milloin sait Prinssin?

Hieman yli kolme vuotta sitten 6.4.13. Samalla reissulla kun koeratsastin ponin, lähti pikkuinen mukaan. Niin paljon ollaan molemmat muututtu ja kehitytty!  On aina hauska katsoa vanhoja kuvia kun "vain" kolmessa vuodessa on kasvanut ja kehittynyt niin paljon.

Tämä ja alempi ©Ronja

Lempi riimu Jumbolta?

Jumbolla ei montaa riimua ole ja ne harvat eivät ole mitään hirveän hienoja. Suosikki on siis selkeästi Jumbon nahkariimu, jota käytämme lähinnä vain kisoissa.


Lempi riimu Prinssiltä?

Varmaan sen pinkkimusta riimu. Se on ollut Prinssillä jo jonkun aikaa ja se on mielestäni ehkä söpöin ikinä pieneten glitterhevosten koristelemana!

Pahimmat tippumiset Jumbolta ja Prinssiltä?

Jumbolta tippumisen tarina löytyy jo ylempää. Prinssiltä en koskaan tippunut kovin pahasti tai ainakaan mitään tiettyä ei nouse mieleen.

Lempi satulamerkki?

En oikeastaan osaa vastata kun minulla ei kamalasti ole kokemuksia muista kuin meidän hevosten satuloista, eikä niiden perusteella voi oikeastaan sanoa mitään.

Lempi loimesi?

Prinssin fleeceloimi, jossa on söpöjä lampaita:D♥ Saatiin se Prinssin mukana ja siitä asti se on ollut koko meidän perheen lemppari.

Paras varustemerkki?

Empä tätäkään tiedä. Yleensä en mieti merkkiä ostaessani varusteita vaan sitä, minkä näköinen varuste on ja sopiiko se mun käyttöön.


Sinun ja Prinssin ensimmäiset kisat?

En itseasiassa ollut ihan varma, joten kävin lunttaamassa Prinssin vihosta. Ensimmäiset viralliset kisamme olivat Ylirannan ratsutilalla 26.5.13. Hypättiin ristikko, josta saatiin hylätty minun huonon ratsastukseni takia:D

©Iskä

Minkä rotuinen ja ikäinen Jumbo on?

Risteytysponi ja 15-vuotias.

Seuraavat kisat?

En tiedä vielä. Suunnitelmissa oli mennä Jumbolla joihinkin koulukisoihin, mutta ne suunnitelmat eivät ole enää varmoja. 

Haluaisitko uuden ponin/hevosen?

Haluisin ponin, jolla hypätä ja kisata, mutta en halua luopua Prinssistä tai Jumbosta. Vaikea siis sanoa, koska jos saisin uuden ponin, pitäisi jostain luopua ja pienet ponini ovat mulle tärkeintä maailmassa.

©Ronja


Seuraavassa osa valmistuu mahdollisimman pian!